Tassuvammasen Avan kanssa ei tule kuulonkaan lähteä asvalttilenkille. Ja oman kuumeisen olotilan kannalta koirapuisto oli se paras valinta tällä kertaa.
Koirapuisto on ollut pystyssä kohta vuoden (vai kaksi jopa..?), ja ollaan käyty siellä ehkä kolme kertaa, jos sitäkään.
Parkkeeratessa autoa Ava kyllä taisi tajuta, että mihin tultiin. Ainakin sekopäisestä pyörimisestä ja ulinasta päätellen!
Harvemmin tuolla muita koiria on, joten saa Ava rellestää ihan rauhassa.
Nyt tuo rellestäminen tosin rajoittui aika paljon, koko koirapuisto oli melkeinpä kasvanut umpeen tosi korkeaa heinää, vattupuskaa yms. kasvillisuutta. Puisto on kyläyhdistyksen rakentama, ja ilmeisesti sen hoito ei kenellekkään kuulu.
Meinasin paikalliseen koiraryhmään huudella, josko talkootyöllä saataisiin vähän siivoiltua. Isona plussana portille oli saatu tuotua kauan kaivattu roskis!
Ois kyllä kiva, jos tuo koirapuisto olis isompi, että siellä ois ihan kunnolla tilaa heitellä esim palloa, tai kävellä vaan ympäriinsä. Tuo meidän puisto on tositosi pieni, eikä sitäkään jaksa sahata kauaa eestaas.
ps. Ei mushin lohipötköä enää Avalle kiitos. Järkyttävä paskaralli koko viime yön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti