19.9.2015 | 07:00

60. Käytössäännöistä



Avaudun nyt asiasta, joka kismittää.
Nimittäin se, että vieras ihminen laskee koiransa Avan luokse. Tai ihan kenen vaan luokse.
Ei sillä, että Ava olisi vihainen, pikemminkin se vähän aristelee liian innokkaasti iholle tunkevia nelijalkaisia.

Eräs aamu olin hakenut kennelrehun rekalta lihat ja ajattelin samalla reissulla käydä Avan kanssa koirapuistossa. Taija tuli japsipoikiensa kera meidän mukaan, ja tämä on mulle ok, koska koirat tuntee toisensa jo ennestään. Mitä nyt Ava leikkii vähän turhan rajusti noiden poikien kanssa.. 

Ehdittiin me hetken aikaa puistossa olemaan, kun parkkikselle kurvasi vanhempi mieshenkilö. Ruvettiin ottamaan omia koiria kiinni että päästään alta pois.
Ei ehditty edes kissaa sanoa, kun mies oli jo laskenut vapaana olevan koiran autostaan ulos ja oli jo tulossa avaamaan puiston porttia. Tässä kohtaan pyydeltiin ihan nätisti, jos hän voisi ottaa koiransa hetkeksi kiinni ja odottaa, että ehditään poistua puistosta ennen kuin laskee koiransa sinne.
Ja tästähän herra närkästyi, alkoi hirveä urputtaminen siitä, että koirapuisto on koirien sosialistuttamista varten ja että on se kumma, kun pitää karkuun lähteä!
En enää edes muista, mitä kaikkea herra urputti meille, ennen kuin komensi koiransa takaisin autoon ja poistui paikalta hyvin närkästyneenä.

Tässä olisi voinut käydä huonosti, tai sitten ei. Mutta mieluummin näin päin, ettei mitään tapahtunut.
Puisto on kaikille avoin paikka. Ja sehän siinä on tarkoituskin, että vieraat koirat keskenään pääsevät temmeltämään.
Mutta jos pyydetään nätisti odottamaan, että saan oman koiran kiinni ja poistuttua paikalta, niin ei se ole syy vetää hernepussia nenään.


On toinenkin asia mikä ärsyttää.
Näyttelypaikoillahan on tiedetysti tosi paljon koiria. Ja monet omistajat ei piittaa tippaakaan siitä, missä se oma wuffe menee. Seurustellaan kaverin kanssa ja annetaan koiran haahuilla ympärillä pätkääkään välittämättä. Itse kuljen ahtaissa paikoissa lyhyellä hihnalla ja tosiaankin seuraan, missä Ava menee.

Monesti tulee mietittyä sitä pahinta. Eli jos joku koira joskus kävisi tosissaan Avan päälle, ja Ava päättäisi laittaa samalla mitalla takaisin? Ketä tästä syytettäisiin? No totta kai sitä isoa pahaa tappajakoiraa. Ei varmasti paljoa auttaisia sanoa, että se sinun pieni wuffe kyllä aloitti tämän, mitäs annoit sen haahuilla löysällä hihnalla?

Siitä olen myöskin tyytyväinen, että asutaan taajaman reunalla. En tiedä monesti kehtaisin nätisti sanoa, että ei, älä laske sitä sun koiraasi tänne.
Meillä on aina ollut käytäntö, että ei moikata tuntemattomia koiria hihnalenkillä. 
Avan ollessa yhdeksänviikkoinen, meitä vastaan tuli kaksi mitteliä emäntänsä kera. Pienen pieni Ava sitten päätti jostain syystä lyhyesti murahtaa näille pitkän matkan päästä. 
Koirakko kun tuli meidän kohdalle, nainen kysyi että saako koirat moikata. Vastasin, että ei, meillä ei moikata hihnassa.
Nainen sitten kysyi, että siksikö ette moikkaa, kun se murisee? Ja jatkoi samaan lauseeseen, että kyllä hänen koiransa ovat rokotettuja ja madotettuja ja vielä kertoi että kaupungissa on alkamassa sosiaalistumiskurssi. Ja että ihan hyvin voisivat koirat moikata.
Kieltäydyin, kiitin ja jatkoin matkaani.

Joten summasummarum, älä laske sitä "tää on ihan kiltti" koiraasi tuntemattomien luokse kysymättä, kiitos.

18.9.2015 | 12:00

59. Tarvikepostaus

Monen muun koirablogaajan tavoin tein tarvikepostauksen. Kuvista löytyy suurin osa Avan tarvikkeista, ei kuitenkaan aivan kaikkia. Osa tavaroista kulkee vakiona mukana autossa, osa on ties missä jemmassa. Myöskin isommat näyttelykamat (häkki, vetoalusta, teltta yms.) puuttuvat.



  •  Biltemasta ostettu timantein koristeltu hihna, jota on ehkä kerran käytetty.
  • Kaksi ihan perushihnaa, molemmat puuilosta. Käytetty ja paljon, musta alkaa jo purkaantumaan tikkauksista.
  • Rukan litteä hihna, Avan pentuhihna. Ollut tosi hyvä, mitä nyt väri on haalistunut pinkistä tuollaiseksi lohenpunaiseksi :D
  • Flexi, pituutta muistaakseni 8m. Käytän omalla pihalla ja paikoissa joissa saa mennä "vapaammin"


  •  Ylemmästä kuvasta pois jäänyt rock strap, eli joustohihna. Ostettu alennusmyynnistä, harvoin käytössä.
  • Pannoista leveimmät on eniten käytössä. Uusi kangaspanta on ollut ostoslistalla pitkään, mistää ei vain löydy makuuni tarpeeksi leveää. 
  • Tuo rukan kangaspanta on Avan pentupanta, reilun säätövaran vuoksi edelleen käytössä.
  • Rukan valjaat, nämäkin alennusmyynnistä, käytössä vain pihalla juoksuliinan kanssa.

     
  • Osa Avan leluista. Kaikki pallot säilytän visusti poissa Avan saatavilta, ne olisi muuten jo entisiä. 
  • Kuvasta puuttuu monta narupalloa ja patukkaa, joita käytän lenkkeillessä palkkana.



  • Näyttelyhihnat, snake, namipussit ja tossut. Ylemmät tossut on aikas uudet, mutta hyvin näyttää lenkit sjuvan nuo jalassa!




  • Best friendin heijastinliivi, joka on oikeastaan ihan väärän kokoinen ja muutenkin vähän.. no huono. Heijastavaa pintaa tuossa ei paljoa ole ja vatsaremmin olen leikannut ihan liian lyhyeksi viime syksynä.
  • Hurtan musta sademantteli. Tähän olen ollut oikein tyytyväinen, pitää hyvin vettä ja tuulta. Jos jotain negatiivistä, niin väri voisi olla kirkkaampi.
  • Hurtan punainen toppamantteli on uusin lisäys meidän tarvikkeissa. Löysin sen rahulan rehun alesta, lähtöhinta 55e ja lopulta maksoin siitä 15e. Sinänsä harmitti, etten ollut ihan varma Avalle sopivasta koosta, niin olisin voinut hamstrata enemmänkin tuolta alesta! 
  • Rukan villis. Tämä on talvisin meidän vakiovaruste. Tykkään tosta korkeasta kauluksesta, kun sen saa kovemmilla pakkasilla ja viimassa vedettyä Avan korvien päälle.






17.9.2015 | 12:00

58. Itsetehdyt namit

Ajattelin jakaa teille meidän tämänhetkisen namireseptin.
Kaupoista en löytänyt meille sopivia nameja, joten päätin tehdä niitä itse.

Tarvitset:
  •  Kalkkunan jauhelihaa
  • Pellavansiemenrouhetta
 

Käytin n. 400g lihaa ja pari ruokalusikallista pellavansiemenrouhetta. Muita ohjeita selaillessa huomasin monen käyttävän esim. kaurahiutaleita ja kananmunaa, nekin ovat kokeilun arvoisia jossain vaiheessa. 

Yksinkeraisesti sekoitetaan ainekset keskenään ja sen jälkeen muotoillaan pellille haluamansa mallisia nameja. 



Laitoin namit aluksi 225 asteiseesn uuniin n. 15 minuutiksi, ja sitten pudotin lämmön 150 ja annoin vielä paistua n. 30min. Tämän jälkeen paistoin nameja vielä uunissa 70 asteessa 45min luukku vähän raollaan. 


 Kypsät namit pienin vielä neljään osaan ja pakastin sopivissa erissä.
Jossain vaiheessa ajattelin tehdä kuivattuja nameja, katsotaan jos siitäkin saisin postauksen tehtyä :)

Ja te muutamat seuraajat, olisi kiva kuulla jos teillä olisi esim. jotain postaustoiveita tai parannusehdotuksia!
 

16.9.2015 | 18:58

57. Kuulumisia

Kirjoittelin yli kuukausi sitten Avan aloittavan eliminaatiodietin.
Ruoaksi valitsin kalkkunan ja 
siihen höysteeksi parsa- ja kukkakaalin, salaatin sekä kurkun. 
Mitenkä on mennyt? No ihan okei,
pahin punoitus on koirasta kadonnut ja kyljistä on hävinnyt "höttöä" nappulan jäätyä pois. 
Toinen korva töhnii edelleen, nyt rahatilanteen salliessa aion Avan viedä lekurille, kun en sitä omin voimin kuntoon saa.
Varpaiden välit näyttävät jo yllättävän hyviltä, reunoilta löytyy enään hiivan tummentamaa ihoa. 
Kynnet ovat edelleen tummat tyvistä.

Useammat pesukerrat malasebillä auttaisivat varmasti asiaa vielä enemmän, en kuitenkaan aivan kamalasti kehtaa Avaa "rääkätä"
jatkuvilla suihkuilla. Ei tuo neiti nimittäin riemusta huutaen suihkuun juokse :D 

Tänään on pitkästä aikaa kalapäivä. Ostin tällä kertaa musti&mirristä maukkaan lohipullia kokeiluun, viimeeksi syötin mushin lohipullia ja sitä virhettä en tee enään ikinä.
Nuo maukkaan lohipullat haisevat kyllä tosi kalaisalle, ihan itseänikin puistattaa vaikka kalasta tykkäänkin.

Edelleen ollaan menty ilman mitään ravintolisiä, pitänee kohta ne palauttaa takaisin ruokavalioon yksi kerrallaan. 
Kauppalistalla on edelleen magnesium ja ADE-liuos. 
Tuon liuoksen tilalle olen kyllä miettinyt jotain näppärämpää tablettimuotoa. Pitänee taas perehtyä asiaan.

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä