47. Vesihäntä

Ava on tänä kesänä tajunnu ihan tosissaan kuinka kivaa uiminen on. Ei sitä saa järvestä millään ylös, mökilläkin pitää välillä pistää puuhun hihnalla kiinni, että pysyy järvestä pois eikä palellu. Sinänsä on harmi, että tämä kesä on ollu aikas kylmä, vaan muutama hellepäivä ei ole lämmittänyt järvivesiä lähellekään kahtakymmentä.
Käydään tosi useesti meijän "omassa" rannassa, kävellen matkaa puolisen kilsaa jos sitäkään. Venerannassa saa kiilapää polskia ihan niin paljon kuin lystää.

Tuusulan näyttelyitten jälkeen lähettiin mökille ja Ava lotras järvessä useemman tunnin.
Yöllä koira herätti meidät läähätyksellään, ajattelin vaan että sillä on kuuma (päivällä oli ollut +30 varjossa).
Käytin Avan pihalla ja päästin sänkyyn, sille kun tulee noita hellyyskohtauksia aina välillä ja haluaa ihan iholle nukkumaan. Siinä sitten jotenkin osuin Avan häntään ja koko koira säpsähti. Saman tien syttyi lamppu päässä: vesihäntä. Googlettelin pikaisesti vesihännän oireet ja olihan se ihan selvä mikä koiraa vaivasi.

"Vesihännän oireilu alkaa tyypillisimmin uimisen tai voimakkaan 

fyysisen rasituksenjälkeen, 

tai jos koira on altistunut kylmälle tai märälle ilmalle. 

Tyypillinen oire on velttona roikkuva häntä,

 joka on kivulias tai jopa turvonnut hännän tyvestä."

 

Aamulla nakkasin rimadylin Avan aamuruuan joukkoon ja jatkoin sitä vielä neljä päivää, kun ei tuntunut häntä lähtevän paranemaan. Lämpösen pyyhkeen kanssa yritin tuota hoitaa, kauratyyny olis ollut kaikista paras tähän.

Oli kyllä niin säälittävän näköinen koira, juoksuista muutenkin jo ihan masentunut ja siihen vielä päällee kipeä häntä!

 

Netistä lueskelin, että föönin kanssa voisi hännäntyveä lämmittää, meille tuo neuvo vaan ei toimi, Avan mielestä fööni (+imuri ja muut kovaa ääntä pitävät) on kamalia, ja niitä täytyy "vähän" bullimaisesti maistaa.

Nyt alkaa häntä jo olemaan kunnossa, jostain syystä vaa Ava kääntää sitä nykyään enemmän vasemmalle ja pitää suorempana.